Nautimme yhdessä aamupalaa ja kohtasin välillä vastakkaisella puolella olevan komistuksen hymyilevän katseen. Totesin hänelle, kun tarjolla oli sekä paistettuja että keitettyjä munia pekonin kera, että pitääkö hän kenties enemmän kovista vai löysistä munista? Sanoin että itse pidän keitetyistä kovina ja paistettu muna saa olla hieman vetelämpi. Hän totesi minulle pitävänsä kosteasta tortusta, kananmunat menee alas miten vaan.
Camilla naureskeli ja söi hyvällä ruokahalulla munia, pekonia ja sämpylöitä juuston kera. Minäkin pidän erittäin paljon kovista munista varsinkin tämän aamupalan jälkeen, ellei munajoukkue vetäydy taas päiväunille, hän sanoi naureskellen kovaäänisesti.
Miehet näyttivät hieman vaivautuneilta, ja kysyivät että panemmeko me heitä nyt halvalla? Aivan ilmaiseksi, ei huolta, heitin pallon heille huolettomasti takaisin.
Panemisiin, Vivian, 246.