Havahduin puuhistani ja kurkistin taaksepäin ja varsin komea könsikäs nauravine silmineen seisoi takanani. Oli meinaan todella upeat näkymät,hän naureskeli, harvoin noin komeaan posliiniruusuun törmää näillä leveysasteilla. Huomasin myös että hänen puntissaan oli ruvennut hieman pullottamaan.
Hän esitteli itsensä naapuriksi, ja kysyi että olemmeko uusia asukkaita näillä main. Kerroin että minut oli määrätty töihin, koska pyrin kuulemma leijumaan liikaa välillä. Kyllähän noin kauniin naisen täytyy saada hieman leijuakin, hän naureskeli.
Nyt olen tehnyt jo paljon töitä, kerroin hänelle ja esittelin kotilosaalistani, joka oli kertynyt ämpärin pohjalle. Voisin hieman kokeilla tuota, mikä sinun haaruksissasi jököttää, tokaisin hänelle.
Hän oli heti valmiina palvelukseen ja pääsin imemään hänen kovana ja suonikkaana seisovaa patukkaansa.
Soittelemisiin, Vivian, 246.
