Yllättävä yhteydenotto

En viitsinyt mennä enää sisälle Herkkutatin asuntoon lumilinnaepisodin jälkeen. Eihän sitä aina tiedä mitä hän on nähnyt tai kuullut, parhaassa tapauksessa ei tietenkään yhtään mitään. Ainahan voisin selitellä katoamistani äkillisillä työkiireillä…

Yhtäkkiä yllättäen huomasin saaneeni whatsapp -viestin eräältä vanhalta tuttaviltani. Olimme vuosia sitten tavanneet eräissä kuumissa kesähäissä, jossa oli myös viini virrannut varsin kiitettävällä tavalla. Nyt hän oli tulossa käymään kaupungissa jossa asuin, ja ehdottikin tapaamista.

Poskeni alkoivat punottaa ja pilluni kostua, kun mietin hänen kokeneita ja taitavia otteitaan, kuumia suudelmia ja kaiken kruunasi hänen valtava suonikas melansa, jota hän osasi käyttää erittäin lahjakkaasti. Kyllä hän olikin käyttänyt sitä melkoisen paljon, koska aina oli kuulemma löytynyt harjoitteluun valmiita kumppaneita.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Intohimon liekit

Minulla oli eräs suhde, jossa intohimo todella riehui isolla liekillä. Oli kevät ja  meillä oli ollut jostain asiasta pientä riitaa. Tapasimme korkealla sijaitsevassa ravintolassa ja viinaakin oli virrannut sinä iltana reippaanlaisesti. Välienselvittely päätyi pitkiin intohimoisiin suudelmiin ja päätimmekin sitten siirtyä asunnolleni jatkamaan touhujamme.

Hississä suutelumme yltyi ja hän alkoi imeä rintaani kiihkolla. Käteni tietty hamusi hänen kyrpäänsä ja tunsinkin kostuvani todella reippaasti. Yhtäkkiä minusta tuntui siltä että meitä katsotaan. Ja todentotta, hissi oli saapunut pohjakerrokseen ja muistan vieläkin melkoisen ihmislauman katsoneen meitä suu auki. Jatkoimme sitten asunnolleni sekstailemaan privaatimmin.

Yö jatkui ratsastellen ja rakastellen intohimoisesti. Olin kaatunut polveni, mutta silti tuli ratsasteltua iloisesti räjähtäviin litiseviin orgasmeihin saakka. Työpaikallani jouduin kuulemaan kommentin sinä olit siellä hississä… Ei kai siihen voinut todeta muuta kuin että olenhan minä melko monessa hississäkin ollut.

Soittelemisiin, Vivian 246.

 

 

Lasten mehuhetki

 

Muistatteko vielä lapsena, kun luonto tuoksui keväällä voimakkaammalta kuin nykyään, taivas oli silloin sinisempi ja auringon valo kirkkaampaa? Linnut lauloivat kovempaa ja ruohokin tuntui nykyistä vihreämmältä heinäsirkkojen sirittäessä konserttojaan. Elämässä oli vielä seikkailun tuntua, kun niin paljon oli vielä kokematta. Nykyään eivät enää edes heinäsirkat sirittele 🙂  Ensimmäiset ihastukset olivat enemmän kaveripohjalla, niistä puuttui myöhemmin kuvaan tullut seksuaalisuus tyystin.

Muistan vielä, kun pienessä seurueessa lähdimme mökkeilemään, alkoholiakin nautittiin sillä reissulla.  Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki pauhasi stereoissa. Muistan vieläkin naapurin pojan ison kyrvän, ja minähän olin kuiva kuin Saharan autiomaa. Silloin ei tainnut kumpikaan tietää mitään kiihottumisesta saati esileikeistä. Onneksi se yritys jäi sitten siihen….

Uteliaisuus kaikesta seksiin liittyvästä oli kyllä suurta, ja kyllähän myöhemmin päästiinkiin itse asiaan.

Soittelemisiin, Vivian, 246.