Viisujen merkeissä

Saavuimme paikalliseen pienessä tuiskeessa Mr Herkkutatin kanssa ja maltoin tuskin odottaa Suomen esitystä. Sitä ennen tietysti kiskoin kaksin käsin sidukkaa menemään, että sain hieman nostetta tunnelmaan.

Suomen ja Käärijän tullessa vuoroon siirryin niin että kaikki näkivät minut Herkkutatin sangen ponnettomista estelyistä huolimatta. Aloin hurjan jammaamisen Käärijän esiintyessä ja sain tietty yhtä päihtyneitä tanssipoikia mukaani ja tietty siellä hieman lenteli vaatekappaleitakin.

Mr Herkkutatti hieman pudisteli päätään minulle kun esitys päättyi ja sanoi, että joskus ihmettelee miten jaksan bailata ja innostua kuin joku teini-ikäinen milloin mistäkin. Yritin sanoa hänelle että ikä on vain numeroita ja nuori mieli on tärkeä asia, mutta hän sanoi jotain että kaikella on rajansa…

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Mr Herkkutatin revanssi

Mr Herkkutatti katseli minua hymyillen päästä varpaisiin ja kysäisi, että olenko vaihtanut nuorempaan lihaan? Selittelin jotain, että tuli hieman pizzan nälkä. Mr Herkkutatti naureskeli kevyelle asulleni. Sitten hän kysäisi tiukasti, miksen ole vastannut puheluihin ja viesteihin.

Sinä ylitit rajat, julistin hänelle tiukasti. Hänen suupielensä nykivät ylöspäin ja hän tiedusteli että mitkä ne sinun rajasi ovat? Sinähän et myöskään kovin paljoa muiden rajoja kysele, hän hymähti.  En tiedä tarkkaan, mitä ne ovat, mutta joka tapauksessa ylitit ne, julistin hänelle tiukasti.

Sitten Mr Herkkutatti vaihtoi levyä, hän katsoi minua hymyillen ja kertoi että hänellä oli ollut ikävä minua. Eikö sinulla ole ollut ikävä edes tätä, hän osoitti hieman noussutta herkkutattiaan. Mietin että oltais voitu vaikka kokata, mutta täällä olikin näemmä ollut tarjoilua muiden toimesta, hän virnuili.

Soittelemisiin, Vivian, 246.