Olin suu auki ja täysin ällistynyt kuulemastani, he tosin olivat erittäin päihtyneitä, mutta hyvin päättäväisen näköisiä. Kerroin heille, että he eivät voi pakottaa minua jäämään eikä ottaa pois puhelintani. He vain naureskelivat että voinhan toki aina uida mantereelle, muutama kilometrihän taittuu tuossa tuokiossa.
Viime öinen seuralaiseni näytti vaivaantuneelta ja sanoi minulle, että tuskin he kovin kauaa jaksavat jatkaa tuonkaltaista leikkiä. Minut määrättiin laittamaan aamupalaa seurueelle ja pistin ison kattilallisen puuroa porisemaan, sekaan ripottelin hieman ulostuslääkettä, jotta he voisivat nauttia täysin rinnoin keittotaitoni hedelmistä.
Tein myös muutaman ison munakkaan, jonka kylkeen paistoin kasoittain pekonia. Itse en aikonut puuroon koskea, mutta laitoin tarjolle myös marjoja ja mehukeittoa.
Soittelemisiin, Vivian, 246.
