Amor aamupalalla

Nautimme yhdessä aamupalaa ja kohtasin välillä vastakkaisella puolella olevan komistuksen hymyilevän katseen. Totesin hänelle, kun tarjolla oli sekä paistettuja että keitettyjä munia pekonin kera, että pitääkö hän kenties enemmän kovista vai löysistä munista? Sanoin että itse pidän keitetyistä kovina ja paistettu muna saa olla hieman vetelämpi. Hän totesi minulle pitävänsä kosteasta tortusta, kananmunat menee alas miten vaan.

Camilla naureskeli ja söi hyvällä ruokahalulla munia, pekonia ja sämpylöitä juuston kera. Minäkin pidän erittäin paljon kovista munista varsinkin tämän aamupalan jälkeen,  ellei munajoukkue vetäydy taas päiväunille, hän sanoi naureskellen kovaäänisesti.

Miehet näyttivät hieman vaivautuneilta, ja kysyivät että panemmeko me heitä nyt halvalla? Aivan ilmaiseksi, ei huolta, heitin pallon heille huolettomasti takaisin.

Panemisiin, Vivian, 246.

Ihmeiden onkaloon

Aloin jo tuntea orgasmin aaltojen vyöryvän ylleni, kun paksu ja kova suonikas kyrpä allani otti juuri sopiviin paikkoihin märässä litisevässä pillussani. Laukesinkin erittäin voimakkaasti kouristellen ratsastaessani kahden miehen kanssa. Miehet myös laukesivat, koska pilluni kouristeli niin voimalla imien heidän spermansa minun ihmeiden onkalooni.

Lepäsin hetken ja katselin Kuuma -Camillan kisailua kuumien urosten kanssa, heitä parveili Camillan ympärillä melkoinen ja kiimainen määrä häntä kosketellen. Camilla voihki ja läähätti niin äänekkäästi, että vanhasta tottumuksesta tiesin hänen olevan melko pian laukeamisen pisteessä. Ich komme! , huusi Kuuma-Camilla ja näin hänen myös laukeavan voimallisesti keskellä miesten muodostamaa laumaa.

Menkääppä siitä valmistelemaan aamupalaa, Camilla komensi miekkosia, jotka tottelivat hänen käskyjään kiltisti.

Panemisiin, Vivian, 246.

 

Kostoksi aamupala

Olin suu auki ja täysin ällistynyt kuulemastani, he tosin olivat erittäin päihtyneitä, mutta hyvin päättäväisen näköisiä. Kerroin heille, että he eivät voi pakottaa minua jäämään eikä ottaa pois puhelintani. He vain naureskelivat että voinhan toki aina uida mantereelle, muutama kilometrihän taittuu tuossa tuokiossa.

Viime öinen seuralaiseni näytti vaivaantuneelta ja sanoi minulle, että tuskin he kovin kauaa jaksavat jatkaa tuonkaltaista leikkiä. Minut määrättiin laittamaan aamupalaa seurueelle ja pistin ison kattilallisen puuroa porisemaan, sekaan ripottelin hieman ulostuslääkettä, jotta he voisivat nauttia täysin rinnoin keittotaitoni hedelmistä.

Tein myös muutaman ison munakkaan, jonka kylkeen paistoin kasoittain pekonia. Itse en aikonut puuroon koskea, mutta laitoin tarjolle myös marjoja ja mehukeittoa.

Soittelemisiin, Vivian, 246.