Saavuimme paikalliseen pienessä tuiskeessa Mr Herkkutatin kanssa ja maltoin tuskin odottaa Suomen esitystä. Sitä ennen tietysti kiskoin kaksin käsin sidukkaa menemään, että sain hieman nostetta tunnelmaan.
Suomen ja Käärijän tullessa vuoroon siirryin niin että kaikki näkivät minut Herkkutatin sangen ponnettomista estelyistä huolimatta. Aloin hurjan jammaamisen Käärijän esiintyessä ja sain tietty yhtä päihtyneitä tanssipoikia mukaani ja tietty siellä hieman lenteli vaatekappaleitakin.
Mr Herkkutatti hieman pudisteli päätään minulle kun esitys päättyi ja sanoi, että joskus ihmettelee miten jaksan bailata ja innostua kuin joku teini-ikäinen milloin mistäkin. Yritin sanoa hänelle että ikä on vain numeroita ja nuori mieli on tärkeä asia, mutta hän sanoi jotain että kaikella on rajansa…
Soittelemisiin, Vivian, 246.
