Nirvanassa

Suorastaan ulisin ja huohotin nautinnosta herra Herkkutatin varmoissa ja kokeneissa otteissa. Hän nosti minut tottuneesti syliinsä istumaan, ja sain ratsastaa isolla ja suonikkaalla herkkutatilla nautinnollisesti. Sitten hän meni makuuasentoon ja pystyin liikkumaan eteen ja taakse ja nauttimaan hänen mahtavasta ja jykevästä kyrvästään täysin rinnoin.

Herra Herkkutatti käsitteli minua samalla dildolla vuoroin edestä ja takaa ja minua kiihotti kun kuulin himokkaan pilluni litisevän hänen kookasta kulliaan vasten. Hän imi ja nuoli rintojani  samalla kun ratsastin hänellä hurjasti, välillä hän puristeli pakaroitani ja aloinkin jo tuntea saavuttani pian hekuman huipun.

Aloin huohottaa ja inistä nautinnosta ja herra Herkkutatti alkoi nostella kyrpäänsä ylöspäin painaen samalla minua lantiostani alaspäin ja niinpä vajosinkin nautinnolliseen nirvanaan….

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Henkinen yhteys

 

En ole tästä monesti kirjoittanutkaan, mutta myös henkinen yhteys on tärkeää ihmisten välillä. Kuuntelu, empatia ja toisen ymmärtäminen. Voisin myös mainita, että jos haluat minun kirjoittavan jostain tietystä aiheesta, anna minulle palautetta niin hieron aivonystyröitäni, ja koitan kirjoittaa annetusta aiheesta.

Minusta on todella ihanaa, jos joku sellainen henkilö, joka todella haluaa keskustella kanssani soittelee minulle. Niin että työni on muutakin kuin kaksi työntöä ja tuijotus 🙂 Onhan kiihko ja hekuma ihana asia, mutta jopa Vivianilla on joskus halua johonkin ihan muuhun.

Aikaisin sunnuntaiaamuna on hyvää aikaa keskustella kaikenlaisista asioista. Yksinäisyys riivaa välillä melkein meistä jokaista, niin toisinaan minuakin.  Voisin sanoa että yksinäisyys taitaa olla koko Suomen salattu kansansairaus, johon ei löydy rokotetta. Keskustelu ja empatia ovat jonkintasoisia lääkkeitä tähän vaikeaan sairauteen.

Soittelemisiin, olen täällä juuri Sinua varten, Vivian, 246.