Seuraavana aamuna Mr Herkkutatti kysyi minulta, että oliko minulla ollut hauska ilta paikallisessa kuppilassa. Ynähdin että olihan se ihan kivaa vaihtelua tylsälle arjelle. Herra Herkkutatti kertoi ostaneensa omakotitalon, jossa oli melkoisen iso puutarha.
Siellä olisi minulle kaikenlaista kivaa erittäin hyvin maadoittavaa tekemistä. Hänen mielestään leijuin välillä liian mielikuvituksessani ja olisin vain halunnut pitää hauskaa ja vaadin koko ajan enemmän luksusta elämääni. Ensimmäiseksi minut määrättiin keräämään kotiloita ja etanoita puutarhaan, niitä piti kuulemma kerätä enemmän kuin 200, ennenkuin olisi lounaan aika.
Hetken mielijohteesta olin pukeutunut lyhyeen ilmavaan hameeseen ja jättänyt pikkuhousutkin pois että paikkani tuulettuisivat kunnolla. Pyllistelin siinä sitten antaumuksella ja kuulin jonkun kröhivän kurkkuaan takanani…
Soittelemisiin, Vivian, 246.
