Illan mittaan alkoi mökillämme käydä melkoinen kuhina, ihan kuin mehiläispesässä, aivan kuten arvata saattaakin. Minä kuningattarena istuskelin puutarhasohvalla ja seurasin grillaamista ja kisailua, Annabel ja Camilla kikattelivat drinkkilasiensa kanssa ja kyllä muutama komea kuhnuri kävi minuakin puhuttelemassa välillä, niin en saanut ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni norkoilla.
Miehistäkin löytyi ahkeria grillaajia ja onneksi grillattavaakin oli ilmestynyt melkoisia määriä lisää vierasjoukon lisääntyessä. Lähdin käymään ulkohuoneessa ja sen takaa kuului outoja ääniä. Pois lähtiessäni kävin kurkistamassa mitä siellä on oikein tekeillä ja eräs könsikäs siellä lykki Kuumaa -Camillaa rivakasti takaapäin puuta vasten.
Yskiskelin siinä yksikseni tovin verran, mutta en saanut oikein minkäänlaista huomiota osakseni. Niinpä päätin palata hiljalleen grillin ääreen.
Soittelemisiin, Vivian, 246.