Alkuviikko kotona menikin ihan asuntoa siivoillessa ja pyykkiä pestessä sekä jääkaappia täydentäessä. Sitten koittikin perjantai ja sekä Annabelilta että Kuuma -Camillalta päin alkoivat puhelinlinjat olla kirkuvan punaisia, sillä siellä päin suunniteltiin perjantain radalle lähtöä jo kiihkeästi.
Eikö meidän pitäisi pitää tipatonta tammikuuta tai edes jotain, yritin heitä tyynnytellä, mutta aivan turhaan. Ajattele nyt, tänne kaupunkiimme on voinut rantautua vaikka kuinka kuumia uroksia sillä aikaa kun olemme olleet pois kuvioista, julisti Camilla aina niin kuumana ja kiihkeänä.
Voi, mehän voimme löytää ihan uudet kullannuput, olen jo hieman kyllästynyt kanttoriin, selitteli Annabel yrittäen näyttää mahdollisimman viattomalta. Minä hymähdin heille ja sanoin paljon puhuvasti, että ainahan sitä voisi yksille lähteä.
Soittelemisiin, Vivian, 246
