Menin kotona lämpimään suihkuun ja lepäämään pehmoiseen sänkyyni. Olin tosi pettynyt ihan mönkään menneestä virpomisreissusta. Torkuin jonkin aikaa ja heräsin ovikellon rämpytykseen. Pukeuduin nopeasti aamutakkiin ja menin avaamaan oven.
Yllätyksekseni Herra Herkkutatti oli oven takana pupuksi pukeutuneena ja hänellä oli iso korillinen pääsiäismunia mukanaan. Virvon varvon…, hän rallatteli. Sitten hän tuli sisään ja naureskeli minulle että huhujen mukaan virpomisreissuni ei ollut mennyt oikein putkeen. Onneksi hän ei ollut ihan kaikkea kuullut, sitten hänellä olisikin ollut todella hauskaa. Hän vielä kysäisi että aionko tosiaan syödä ne kaikki pääsiäisherkut joita olin kerännyt mailta ja mannuilta.
Erehdyin sanomaan että muna kyllä kelpaa aina ja mitä isompi sen parempi…
Soittelemisiin, Vivian, 246.
