Menimme yhdessä luokseni, koska kumpikaan meistä ei halunnut olla yksin aivan ymmärrettävistä syistä. Kävimme kumpikin suihkussa ja tilasimme meille kiinalaista ruokaa, koska olimme hyvin uupuneita päästyämme pois miesten luota. Tilanne oli kyllä muuttunut varsin äkisti todella huonoksi ja kiusalliseksi.
Päätimme katsoa Netflixistä jonkin hyvän elokuvan, jonka äärellä saisimme rentoutua ja nollata päitämme. Voi kuuma -Camilla, sanoin ystävälleni. Miksi meille aina käy näin? Camilla vain tuumasi, ettei meitä nyt ihan aina vangita ja ruoskita sekä panna väkisin perseeseen – onneksi, onneksi se oli se kolmen minuutin muna, Camilla nauroi railakkaalla tavallaan, ja sai minutkin hymyilemään.
Mutta mitähän me keksisimme seuraavaksi? Ilman miehiä me tuskin pystyisimme kuitenkaan kovin pitkään olemaan.
Panemisiin, Vivian, 246.
